Tulenkantajat pyrkivät ohjaamaan suomalaista kirjallisuutta uusille urille lähemmäs eurooppalaisia virtauksia.[1] Ryhmä pyrki eroon ”korpikulttuurista” ja määritteli suomalaisuuden ensisijaisesti teollisuuden, kaupungistumisen ja modernin taiteen kautta. Tulenkantajien tunnuslause oli: ”Ikkunat auki Eurooppaan!”, joka oli lainaus Elmer Diktoniuksen esittämistä Ultra-lehden tavoitteista: "Ikkunat auki Eurooppaan päin".[2]  Tulenkantajien ryhmä alkoi hajota ristiriitoihin 1920-luvun lopulla. Lopullisesti jäsenten yhteisen taipaleen voidaan katsoa päättyneen 1930-luvun alussa[3].