Savonlinnan kaupunki sai alkunsa 1475 perustetun Olavinlinnan vierelle Kyrönsalmen länsirannalle syntyneestä asutuksesta. Sääminkiin kuulunut Olavinlinnan vierellä sijainnut Savonlinnan malmi (Nyslotts malm) korotettiin vuonna 1639 kaupungiksi Pietari Brahen aloitteesta. Savonlinnan malmilla asuivat linnoituksessa työskentelevät käsityöläiset ja muu väestö, joka ei mahtunut asumaan linnassa.

Savonlinnan kaupungin perustamisasiakirja on hävinnyt ajan saatossa, mutta monista muista lähteistä on käynyt ilmi perustamisvuosi 1639. Kaupungille ei annettu perustamisen yhteydessä nimeä ja siitä käytettiin vaihtelevasti nimityksiä Savolax Nystad ja Nyslotts malm. Savonlinnan ensimmäinen kaupunkiaika päättyi vuonna 1683, kun kaupunkioikeudet peruutettiin. Kaupungin maa-ala siirtyi Heikinpohjan ratsutilan omistukseen ja kaupungin asukkaita karkotettiin asunnoistaan. Kaupunkioikeuksien lakkauttamisen jälkeen väkiluku laski 100–150 henkilöön. Isovihan ajan vuodesta 1714 vuoteen 1721 Olavinlinna ja Savonlinna olivat venäläisten alaisuudessa. Isonvihan jälkeen Savonlinna palasi Ruotsin vallan alle venäläisten poistuttua syksyllä 1721. Vuonna 1723 Savonlinnasta tuli Haminan tapulikaupungin alainen kauppapaikka. Ruotsin valta Savonlinnassa päättyi pikkuvihaan 1742, jolloin venäläiset miehittivät Suomen. Savonlinnasta tuli uudestaan itsenäinen kaupunki vuonna 1784.[3]