Victor Vroom loi odotusarvoteorian vuonna 1965 ja hänen jälkeensä teoriaa ovat jatkaneet ja kehittäneet edelleen Porter & Lawler sekä Bandura. Odotusarvoteoria on yksi käytetyimmistä motivaatioteorioista yritysmaailmassa. Erityisesti sitä on käytetty yrityksen palkkiojärjestelmien suunnittelemisessa. Odotusarvoteorioiden mukaan ihminen motivoituu, jos tehtävästä suoriutuminen tuottaa hänelle toivotun palkkion tai hyödyn (välinearvo). Saatavan palkkion ei pidä olla liian helposti eikä vaikeasti saavutettava (odotustarvo). Jos ihminen arvostaa suorituksesta saatavaa palkkiota, sisältyy siihen myös yllykearvo. Odotusarvoteorian mukaan ihmisten motivaatio on tietoista ja järkiperusteista ja sen voimakkuus riippuu siitä, miten he kokevat suorituksesta saatavan hyödyn ja palkkion houkuttelevuuden. Yksinkertaisesti teorian mukaan; työntekijä motivoituu tekemään korkeatasoisen työsuorituksen, jos yrittämisestä seuraa hyvä työsuoritus ja siitä saa palkkion. Palkkio voi olla bonus, palkan korotus, ylennys ja se tyydyttää työntekijän henkilökohtaiset tavoitteet. Tämän vuoksi teoria tarkastelee kolmea päätekijää:  (Robbins 2000,171 - 173; Viitala 2004, 158 – 159; Hersey 1996, 37)