Seitsenpäiväinen viikko on todennäköisesti lähtöisin Babyloniasta, jossa kuukausi jaettiin neljään noin seitsemän päivän jaksoon[1] ja päivät nimettiin ”seitsemän planeetan” eli Auringon, Kuun, ja viiden paljaalla silmällä erottuvan planeetan mukaan. Planeetat ja myös viikonpäivät olivat saaneet nimensä alkujaan babylonialaisten jumalien mukaan, mutta latinassa ne korvattiin vastaavilla roomalaisten jumalien nimillä, jotka vielä nykyäänkin ovat käytössä myös planeettojen niminä. Auringolle, Kuulle ja viidelle planeetalle omistettiin aikoinaan myös vuoron­perään viikon tunnit (planetaariset tunnit), ja kukin viikon­päivä sai sen taivaan­kappaleen nimen, jolle sen ensimmäinen tunti oli omistettu.[5] Täten viikon­päivät vastasivat eri taivaan­kappaleita seuraavasti:[1]