Tiikerinkirjavuuden eri muodot voivat joskus vaikuttaa hyvin erilaisilta, mutta leoparditäpläiset vanhemmat voivat kuitenkin tuottaa jälkeläisiä, joilla on täysi kirjo eri kuvioita. Tämän on pitkään uskottu johtuvan yhden geenin vaikutuksesta. D. Phillip Sponenberg nimesi geenin Lp:ksi (tiikerinkirjavuuden englanninkielisen nimityksen "leopard complex" mukaan) vuonna 1982, ja kuvasi geeniä autosomiseksi ja osittain dominoivaksi.[2] Hevoset, joilla ei ollut geeniä (lplp) olivat yksivärisiä; heterotsygoottien kantajien (Lplp) väritys vaihteli kirjavaihoisesta leoparditäpläiseen; ja homotsygootit kantajat (LpLp) olivat useimmiten "harvapilkkuisia".[2]