Tanskandoggin kaltaisia koiria on ollut olemassa jo vuosituhansien ajan. Nykyisen Saksan alueella tiedetään pidetyn suuria ja vahvarakenteisia koiria jo 600-luvulla. Niitä on käytetty sotakoirina ja suurriistan metsästyksessä sekä myöhemmin ylhäisön suojelu- ja seurakoirina. Tanskandoggin jalostuksessa taustana on käytetty sekä vanhoja bullenbeissereita että villisikojen metsästyksessä käytettyjä koiria ja ajavia vinttikoiria. Alkujaan doggi-sanaa on käytetty tarkoittamaan suurta ja vahvaa koiraa, joka ei välttämättä ollut mitään rotua. Näyttelyyn tämäntyyppisiä doggeja osallistui ensimmäisen kerran vuonna 1863 rotunimillä ‘Dänische Dogge’ ja ‘Ulmer Dogge’. Tähän aikaan suurin osa doggeista oli sinisiä, mutta myös väritykseltään isabellanvärisiä ja laikukkaita eli harlekiineja esiintyi jonkin verran. Vuonna 1878 rodusta kiinnostuneet kasvattajat kokoontuivat Berliinissä ja antoivat rodulle nimen ‘Deutsche Dogge’ eli saksandoggi. Rodun rotumääritelmä vahvistettiin Saksassa tuomareiden kokouksessa vuonna 1880. Kahdeksan vuotta myöhemmin perustettiin rodulle rotujärjestö, ‘Deutscher Doggen Club 1888 e.V. (DDC)’.