Parkour on 1980-luvulla Ranskassa, Pariisin esikaupungeissa kehitelty liikuntalaji, jossa pyritään liikkumaan mahdollisimman sulavasti, nopeasti ja tehokkaasti paikasta toiseen. Parkourissa pyritään hyödyntämään kaikkia ympäristön esineitä ja rakenteita nopeaan ja katkeamattoman sulavaan liikkeeseen. Parkouraaja voi liikkumisessaan käyttää ”ponnahduslautoinaan” monenlaisia ihmisen tai luonnon muovaamia asioita, kuten kaiteita, seiniä, puita, kiviä, patsaita ja lyhtypylväitä.

Parkour sai alkunsa 1980- ja 1990-luvulla Lissesissä, Pariisin lähiössä.[1] Yhdeksän paikallisen nuoren miehen ryhmä kutsui 1980- ja 1990-luvuilla itseään nimellä Yamakasi, joka afrikkalaisella lingalan kielellä tarkoittaa 'vahva ihminen, vahva henki'. Ryhmään kuuluivat esimerkiksi Yann Hnautra, David Belle ja Chau Belle-Dinh. Ryhmän periaatteena oli omien rajojen venyttäminen ja reitin etsiminen minne tahansa sen vaikeudesta riippumatta. Yamakaseille liikkumisessa oli kyse mielen ja hengen koettelusta, joka saavutettaisiin ruumiillisilla haasteilla. Lajin ensimmäinen nimi olikin l'art du déplacement, 'siirtymisen taito'. Kun yamakasien nähtiin harjoittavan uutta liikkumisen muotoaan kaikenlaisissa kaupunkiympäristössä, ensin  kertoivat heidän epätavallisista ja häkellyttävistä liikkeistään kiinnostuivat paikalliset mediat ja lopulta myös valtakunnalliset uutistoimistot.[2]