Lukio on oppilaitoksena syntynyt yleissivistävästä, yliopistoon valmistavasta koulutuksesta. Tätä opetusta antoivat 1800-luvun alkupuolella kaupunkien kymnaasit ja Turun triviaalikoulu. (Turussa ei ollut kymnaasia, sillä se oli muutettu 1640 yliopistoksi.) Lukion syntyyn vaikutti Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston vuonna 1852 tekemä uudistus, jossa yliopistoon pääsyn ehdoksi asetettiin ylioppilastutkinto. Tähän tutkintoon saivat osallistua kymnaasien eli lukioiden opiskelijat. Vuoden 1872 koulujärjestyksessä näistä kouluista tuli yhtenäisiä kahdeksanvuotisia lyseoita, jotka olivat valtion poikakouluja. Yleisnimeksi lyseoille, tyttölyseoille ja yhteiskouluille muodostui oppikoulu.