Caravaggio maalasi Daavidin ja Goljatin pään kardinaali Scipione Borgheselle, joka oli paavi Paavali V:n sukulaispoika. Borghese oli Euroopan suurimpia taiteenkerääjiä, joka keräsi Caravaggion töiden lisäksi Tizianin, Rafaelin ja Gian Lorenzo Berninin teoksia. Caravaggio toivoi Borghesen kautta Paavali V:n kutsuvan hänet takaisin Roomaan. Vuonna 1610 hän sai tietää, että hänelle Roomassa langetettu kuolemantuomio oli kumottu. Hänen viimeiseksi maalaukseksi jäi Pyhän Ursulan marttyyrikuolema. Caravaggio aikoi palata Roomaan, mutta hän kuoli kuumeeseen kesken matkan Porto Ercolessa Toscanassa. Vuonna 2010 tutkijat löysivät Caravaggion luut, jotka tunnistettiin DNA-kartoituksella ja hiiliajoituksella.[2]

Caravaggio (29. syyskuuta 1571 Milano – 18. heinäkuuta 1610 Porto Ercole; oikealta nimeltään Michelangelo Merisi da Caravaggio; hänestä käytetään hänen kotikylänsä nimeä) oli italialainen taidemaalari barokin ajalta. Hän maalasi dramaattisia, isokokoisia töitä pyhimyksistä ja muista uskonnollisista aiheista. Hänen tummasävyisissä töissään on erityisen mestarillista valon ja varjon käyttö chiaroscurolla sekä ihmisen ihon ja lihaksiston kuvaaminen.